Cat-kaapeleiden kaistanleveys viittaa taajuusalueeseen, jonka ne voivat siirtää ilman merkittävää signaalin heikentymistä, ja sitä mitataan megahertseissä (MHz). Se vaikuttaa suoraan tietojen siirtymisnopeuteen. Cat5e on nykyisten verkkojen perusstandardi ja tarjoaa 100 MHz:n kaistanleveyden, joka tukee 1 Gbps Ethernet-yhteyksiä. Tämä on riittävää useimpiin koti- ja pienten yritysten käyttöön, joissa keskeisiä ovat esimerkiksi striimaus, tiedostojen jakaminen ja verkkosivujen selaus. Cat6 kasvattaa kaistanleveyttä 250 MHz:iin ja mahdollistaa 10 Gbps:n nopeudet etäisyydelle jopa 55 metriä. Tämä korkeampi taajuusalue mahdollistaa samanaikaisen datan siirron useilla kanavilla, mikä on keskeistä esimerkiksi 4K-videoiden editoinnissa ja suurten tietokantojen siirrossa toimistoissa. Cat6a laajentaa kaistanleveyttä edelleen 500 MHz:iin ja säilyttää 10 Gbps:n nopeuden koko 100 metrin standardipituudella, mikä tekee siitä sopivan valinnan yritysverkoissa, joissa pitkät kaapelointietäisyydet ovat yleisiä. Cat7 ja Cat7a laajentavat taajuusalueen 600 MHz:ään ja 1000 MHz:ään vastaavasti, tukien 10 Gbps:n nopeuksia 100 metrin matkalla ja 40 Gbps 50 metrin matkalle, mikä tekee niistä ideaalisen ratkaisun tiheisiin tietokeskuksiin. Cat8, nykyinen korkein standardi, tarjoaa jopa 2000 MHz:n kaistanleveyden ja mahdollistaa 40 Gbps:n nopeuden 30 metrin matkalla ja 25 Gbps 100 metrin matkalla, mikä on suunniteltu erityisesti erittäin nopeisiin palvelin- ja kytkinten yhteyksiin. Kaistanleveyttä rajoittavat tekijät kuten kaapelin pituus – signaalin vaimeneminen lisääntyy etäisyyden kasvaessa, mikä vähentää tehollista kaistanleveyttä – sekä häiriöt. Suojaamattomat Cat-kaapelit (UTP) ovat herkempiä sähkömagneettiselle häiriölle (EMI) kuin suojatut versiot (STP/FTP). Käyttäjille on keskeistä valita kaistanleveys, joka vastaa todellisia tarpeita: liiallinen varmistaminen (esim. Cat8 kotikäyttöön) lisää kustannuksia tuomaan hyötyä, kun taas riittämätön varmistaminen (esim. Cat5e 10 Gbps-verkolle) aiheuttaa pullonkauloja.